Urheilusponsoroinnista

Lahden dopingskandaalin jälkeen urheilusponsorointi on kokenut kovia. Omienkin kokemuksien mukaan moni yritys valvoo omia sponssikassoja entistä tarkemmin. Lahden tapahtumien jälkeen tosin ennakoin, että rahavirrat siirtyisivät entistä enemmän taiteen puolelle, mutta tämä taisi olla vain turhaa toiveajattelua.

Urheilusponsoroinnissa on hyvinkin erilaisia malleja, joista alemmilla yritetään vain sitouttaa urheilijoita käyttämään sponsorin tuotteita. Niin sanotuissa b-sopimuksissa urheilija maksaa könttisumman yritykselle, ja saa sitä vastaan esimerkiksi tuplahinnalla tavaraa. Toinen vaihtoehto on tehtaanmyymälien tarjoamat huomattavat alennukset nuorille. Myöhemin osa näistä nuorista urheilijoista sitten nostetaan yrityksen “talliin”.

Olen pitänyt jo muutaman vuoden Kalle Palanderia ehdottomasti mielenkiintoisimpana sponsoroitavana. Kalle osaa ottaa median haltuunsa ja uskaltaa välillä sanoa suoraan miten asiat oikein ovat. Toisaalta viime vuosien menestys ei ole ollut yhtään pahasta. Viime kesänä olin eräässä tilaisuudessa, jossa piipahti tilaisuuden järjestäjän sponsoroima Kimi Räikkönen. Pikavisiitillä miehestä ei saanut irti muuta kuin nimikirjoituksen “pikkusiskolle”.

Tämän hetken parhaimmat kaupat on tehnyt ehdottomasti Finnair, joka on iskenyt tarransa Janne Ahosen kypärään. Hintaa ei ole paljastettu, mutta eiköhän Jannen hinta ennen kautta ollut kohtuullisen edullinen. Tilanne on mennyt jopa niin pitkälle, että itävaltalaislehdistö on antanut Jannelle lempinimeksi “Finn air”.

Suosituimmat lajit, kuten jääkiekkoja jalkapallo, vetävät jatkossakin varmasti eniten rahaa. Kannattaa kuitenkin miettiä myös mitä mieltä urheilija on itse yrityksen tuotteista. Tulee vain mieleen Juha Kankkusen legendaarinen kommentti RAC-rallissa, kun Pirellin renkaat eivät oikein toimineet.

”Päätettiin poikien kanssa ajaa ihan oma Pirelli-cup, kun ei noille kärkisijoille ole asiaa.”
-Juha Kankkunen