Vuoden ensimmäinen kolumni

Matkalla Helsingistä Turkuun näen satoja yksittäisiä mainoksia. Bussipysäkit, metroasemat ja jopa julkiset kulkuneuvot ovat täynnä erilaisia tuotteita mainostavia pahvitauluja ja julisteita. Vain yksi paikka on täysin tyhjä. Juna. Tätä kirjoittaessa istun lähes täydessä IC2-junassa, joka minuutti minuutilta vaikuttaa entistä kolkommalta. Se ei johdu suinkaan aikaa kestävästä sisustuksesta, vaan mainoksien puutteesta.

Olen kasvanut kaupungissa, jossa maisemaa peittää neonvalot ja ulkomainokset. Minut on totutettu näkemään viestejä kaikkialla minne menen. Lapsuudesta muistan HK:n makkaraviulua soittavan miehen kuorma-auton kyljessä, Jussi Pajusen vaalimainoksen sekä Stockmannin näyteikkunat.

Ulkomainonta on ilmeisen tehokasta. Se tavoittaa väkisin kaikki – parhaimmillaan aamuin ja illoin. Minuun vaikutuksen tekivät Benettonin Oliviero Toscanilta tilatut valokuvat suurissa mainostauluissa. Entä sinuun?

Hiljattain Helsingissä pidätettiin kuusi tarroja levittänyttä nuorta. Poliisi ei tiedotteen mukaan ollut varma nuorten motiiveista. Niitä ei kuitenkaan ollut vaikea arvata. Jos suuryhtiöt saavat sisustaa kaupunkikuvaa mainostoimistojen neronleimauksilla, niin miksi yksittäiset taiteilijat eivät saisi tehdä samaa? Oikein. Syynä on tietenkin raha. Helsingissä mainoksien levittäjistä on ranskalainen JCDecaux, joka omistaa mm. Helsingin bussipysäkit. Vastapalveluksena ko. yrityksellä on oikeus myydä mainostilaa katoksista. Näin Helsinki säästää pysäkeistä aiheutuvat kulut.

Toinen sankari on monikansallinen Clear Channel, jonka vastuulla on mm. metrojen ja bussien koristeleminen mainostilalla. Saman yrityksen ansiosta H&M pääsi verhoilemaan Helsingin rautatieaseman uuteen uskoon syksyllä. Onnea kummallekin.

Mitä sitten itse ajattelen tästä asiasta? Vaikea sanoa. Ehkä kaupunkikuvaan pitäisi saada myös oikeaa taidetta piristämään ihmismieltä. Harmaa betoni kun on ahdistavan näköistä – myös tällaiselle värisokealle. Toisaalta kaupungeille on mainoksista konkreettista hyötyä. Saamme odotella talvisessa räntäsateessa bussi ranskalaisilla euroilla rakennetun katoksen alla.

Kirjoittaja on nuori, media-alaa opiskeleva sekatyömies.